Seeprahiiri - veikeä raitapaita

ruotsiksi Strimmig / randfläckad gräsmus, englanniksi Striped grass mouse / African striped mouse / Zebra mouse.

Seeprahiiret ovat lemmikkeinä niin uusia, että ne käytännössä ovat vielä villieläimiä. Seeprahiiret ovat luonnossakin hyvin arkoja eläimiä. Ne juoksevat ja kiipeilevät ketterästi ja usein niiden näkee taiteilevan pensaissa tai pienissä puissa. Jalostus ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa niiden luonteenpiirteisiin. Siten ne ovat selvästi varautuneita ja arempia kuin yleisemmät lemmikkijyrsijät. Ne ovatkin enemmän ns. katselueläimiä, joiden puuhastelua terraariossaan on hauska seurata. Erinomaisia lemmikkejä niistä tekee se, että ne eivät haise juuri lainkaan. Kooltaan seeprahiiret ovat hieman tavallista hiirtä kookkaampia.

Seeprahiiren levinneisyysalue luonnossa ulottuu Saharan ympäriltä Itä-Afrikkaan asti. Ohutjuovaiset seeprahiirilajit, joihin myös lemmikkinä meillä tavattava Lemniscomys barbarus ssp. kuuluu, ovat levittäytyneet Pohjois-Ugandaa, Keski- ja Kaakkois-Keniaan, Tansaniaan ja Viktorian järven rannikoille. Tyypillistä elinympäristöä seeprahiirelle ovat kuivat ruohikko- ja pensassavannit sekä puoliaavikot. Afrikan asukkina seeprahiirelle tulee tarjota riittävän lämmin paikka asunnossa. Ne ovat hyvin arkoja vedolle, joten paras asunto seeprahiirelle on terraario tai ns. duna-laatikko, jossa on verkkokansi. Häkki on huono vaihtoehto myös siksi, että seeprahiiret voivat likistäytyä läpi uskomattoman pienistä rei'istä ja suurimmassa osassa kaupallisia jyrisjänhäkkejä on liian suuret pinnavälit, jotta seeprahiiri todella pysyisi häkin sisäpuolella. Seeprahiirten tulisi saada myös riittävästi luonnovaloa, mutta suoraa auringon porotusta terraarioon on syytä varoa, sillä lämpötila suhteellisen suljetussa tilassa voi äkkiä kohota liian korkeaksi jopa seeprahiirelle - sehän ei terraariossa voi paeta kuumuutta esimerkiksi maanalaiseen onkaloon.

Suojapaikkoinaan seeprahiiret suosivat luonnossa maanalaisia koloja tai hylättyjä termiitinpesiä. Kaikki lajit tekevät pyöreähkön pesän, johon ne kantavat silputtua ruohoa. Joskus, etenkin syksyisin, ne saattavat käyttää myös lehtiä persänrakennukseen. Lemmikkiseepralle on siis hyvä tarjota pesäntekopaikaksi pesämökki tai vastaava sekä materiaaliksi puhdasta kuivaa heinää.

Luonnossa seeprahiiri liikkuu sekä päivällä että yöllä ja lähtee lyhyille ruoanhakuretkille varhain aamulla ja illalla. Auringon noustessa se virkoaa, mutta päivän kuumimmat hetket piileskelee suojassa. Lemmikkiseeprakin on aktiivinen aamuisin ja iltaisin. Siksi seepran perusruokaa on hyvä olla tarjolla jatkuvasti ja tuoreravintoa voi tarjota esimerkiksi iltaisin.

Lue enemmän:
Seeprahiiren ruokinta >>
Seeprahiiren lisääntyminen >>